21.8.2017

Camping in Kerrville


Helouu! Nyt on maanantai, ja mä palasin eilen aamulla takaisin tänne San Antonioon. Takana on huippukiva miniloma, josta ajattelin nyt tulla kirjoittelemaan kuvien kera. Let's go!

Vietettiin host perheen kanssa viisi huippuhauskaa päivää Kerrvillessä, Jellystone -nimisellä leirintäalueella. Täälläpäin asuntovaunulla (tai RV:llä, niinkuin täällä  sanotaan) retkeily on aika yleistä, ja mun host perhe matkailee paljon juurikin RV:llä. Viime keskiviikkona oli siis mun ensimmäisen seikkailun aika, kun pakkauduttiin kaikki autoon ja hurautettiin noin tunnin ajomatkan päähän, Guadalupe Riverin rannalle!

Jellystone RV camping parkissa oli monenlaista tekemistä. Luontoa sinne ei oikeestaan tulla ihailemaan - luonnonpuistot Guadalupe Riverin kunniaksi on sitten erikseen. Tällä alueella oli paljon kaikenlaisia aktiviteetteja, kuten uima-allas ja pieni vesipuisto, minigolfia, laser tagia (ulkona oli kaksi "linnoitusta", joiden suojista ammuttiin laser-aseilla toista joukkuetta), wet ride (hay ride, plus että meillä oli vesipyssyt, joilla kasteltiin kaikki ohikulkijat läpimäriksi -ja ohikulkijat kasteli meidät), candy bar bingo ja muuta sellaista. Lisäksi me pelailtiin paljon lautapelejä, sulista ja muita pelejä porukalla . Siinä tutustuttiin taas paremmin ja tapasin myös pari uutta sukulaista yhtenä iltana. :)

Alhaalla joen rannassa kulki oikein mukava lenkkipolku, jossa käytiin Zoen (siskontyttö, eli oikeestaan kuin host sisko) kanssa parin iltana juoksemassa. Alue oli tosi nätti ja yllättävän rauhallinen, vaikka ihmisiä oli melko paljon.


Yksi aamu vietettiin Guadalupe Riveriä tutkien. Joki oli tosi matala ja virtaus melko olematon, joten sitä pitkin pystyi hyvin kahlaamaan. Käveltiin Zoen kanssa aika pitkälle jokea ylös, ja mitä ylemmäs mentiin, sen syvemmäksi joki muuttui. Loppuvaiheessa oli jo kaulaan asti vettä ja pystyi hyvin uimaan, mikä oli aivan ihanaa tässä hellesäässä! Löydettiin joen yläjuoksulta, keskeltä metsää pieni koski. Se oli niin nätti paikka! Siinä kohtaa harmitti kauheesti, ettei mulla ollut kameraa mukana.


 Tärkeä osa retkeilyä on tietysti retkiruoka. Normaalisti mun host perheessä ei syödä aamupalaa (ainoastaan pari kupillista kahvia), joten en ollut vielä päässyt tutustumaan amerikkalaisiin aamupaloihin. Mutta nyt tällä reissulla host dad kokkasi joka aamu ison, lämpimän aamiaisen, mikä oli aivan ihanaa! Yksi mun lemppareista oli aamupalatacot: siis pieni tortillalettu, jonka sisään kääritään munakokkelia, hash brownseja (perunasta tehty, uppopaistettu "pihvi", niin hyvää!) ja makkaraa. Eksoottista, mutta tosi herkullista! Tietenkin myös pannukakut ja vohvelit, joita syödään voin, siirapin ja tomusokerin kanssa, tulivat tutuksi. Yhtenä iltana tehtiin myös S'moreseja, jotka oli tosi hyviä! S'mores valmistuu siis niin, että ensin grillataan vaahtokarkkia nuotiolla, ja sen ollessa kypsä se laitetaan kahden keksin väliin. Lisäksi väliin laitetaan palanen suklaata, ja ai että! So good!

Hash browns kuvassa vasemmalla!

Kaiken kaikkiaan koko retki oli tosi kiva. Oli paljon uusia juttuja, mitä pääsin tekemään. Olo oli jopa hieman haikea, kun eilen oli pakkaamisen aika. Meillä oli niin kivaa!

Nyt sitten jatkuu arki täällä San Antoniossa. Viikon päästä alkaa koulu, ja cross country-treenit alkoivat tänään. Voin tulla kirjoittelemaan cross countrysta enemmän sitten, kun mulla on siitä vähän enemmän kokemusta. Ekojen treenien jälkeen jäi kyllä hyvä mieli, vaikka meidän joukkueessa on tosi kova taso ja valmentaja todella vaativa. Puhuin kuitenkin jo monelle ihmiselle ja kaikki vaikuttivat oikein kivoilta. Muakin kannustettiin ja mulle hymyiltiin ja heiteltiin ylävitosia juoksun jälkeen, vaikka olin ihan uusi ja kukaan ei tuntenut mua. Jee! Oon tosi innoissani tästä cross countrysta, mä tykkään juosta ja joukkuekin vaikutti kivalta. Kyllä tää tästä!

13.8.2017

Learning a new culture

Heippa! Siitä on nyt melkein viikko, kun tulin tänne Jenkkeihin, ja aika paljon on tapahtunut! Joka päivä on ollut niin paljon tekemistä, että en oo mitenkään ehtinyt, enkä edes halunnut tulla päivittämään blogia. Nyt on kuitenkin sellainen hetki, kun mun host vanhemmat on katsomassa viikottaista Game of Thrones -jaksoa (sarja jota ite en oo koskaan seurannut), niin mulla ei nyt erityisemmin oo tekemistä, joten ajattelin kirjoittaa pienen kuulumispostauksen. Here we go!


Pari kuvaa mun huoneesta! Tykkään mun huoneesta tosi paljon. Laukut on nyt purettu ja pikkuhiljaa tavarat alkaa löytää paikkansa, oon oppinut kuinka tuuletinta säädellään ja täyttänyt pöytälaatikot omilla tavaroillani. Mulla on tässä huoneessa kaksi ikkunaa ja korkea, pehmeä sänky. Näissä kuvissa näkyy mun työpöytä ja pari kivaa maalausta, jotka mun host mom on tehnyt! Mä ripustin seinälle ton kyltin, jonka kanssa mun host vanhemmat oli mua kentällä vastassa. Se on niin hieno! 


Mentiin heti ekana päivänä host momin ja kolmen "siskontytön", joista kaksi on pari vuotta mua nuorempia ja yksi 7v, kanssa Six Flags Fiesta Texas -huvipuistoon. Oli muuten sellasia vuoristoratoja että huhhuh :D mua vietiin melkein kaikkiin laitteisiin ja oh my goodness, olipahan oli vauhtia! Päivä oli tosi hauska, vaikka ilmahan oli tietysti todella kuuma. Mentiin kuitenkin aina välillä varjoon tai ilmastoituun kahvilaan tauolle, joten selvisin kuitenkin hyvin. Maistoin myös ensimmäistä kertaa funnel cakea! Se on siis tämä vähän tippaleipää muistuttava leivos tässä toisessa kuvassa, ja se oli niin hyvää!! Se oli aika pehmeää ja maistui aivan mahtavalta huvipuistopäivän päätteeksi. Mmm!


Ensimmäistä kertaa Chick-fil-A:ssa! Oon havainnut että se on ihan totta, kun sanotaan että Jenkeissä kaikki on tosi suurta. Siis katsokaa nyt tota cokistakin! Täällä on sellanen tapa, että juomaa tilataan aina tollanen valtava motillinen, ja sitä sitten kanniskellaan ympäriinsä ja juodaan päivän mittaan. Se onkin ihan tarpeen, koska tässä helteessä juominen on tosi tärkeetä... // Toisessa kuvassa on näkymä mun kotikadulta. Täällä näyttää tällä hetkellä oikein nätiltä, sillä juuri ennen mun saapumista täällä oli valtavia rankkasateita, joiden johdosta kasvit on nyt vihreitä ja lammissa on taas vettä. // Oon käynyt nyt parina aamuna juoksemassa, yrittäen totutella juoksemaan kuumalla ilmalla. Oon kyllä niin iloinen, että mun cross country-treenit tulee olemaan seitsemältä aamulla, sillä se on oikeesti ainoa aika vuorokaudesta jollon ulkona pystyy liikkumaan. Juokseminen on tuntunut kyllä hyvältä, on ollut ihanaa päästä liikkumaan täälläkin. // Perjantaina oli host momini äidin eli mun "grandman" 81-vuotissynttärijuhlat. Leivoin päivällä korvapuusteja ja vein ne sitten tuliaisena juhliin. Niistä tykättiin kovasti, jee! Myös Pandan lakua maisteltiin ja sekin kävi hyvin kaupaksi. Ilta oli muutenkin tosi kiva, tapasin paljon uusia sukulaisiani. Sain kertoa paljon juttuja Suomesta :)

Täällä nyt siis totutellaan uusiin tapoihin ja ympäristöön. Kun kaikki on uutta - ihmiset, ruoka, kaupunki, kieli, ilmasto, ihan siis valokatkaisijoista ja imureista lähtien kaikki on todella erilaista, niin vaatiihan se totuttelua. Tärkeintä on kuitenkin se, että mulla on täällä aivan mahtavia ihmisiä ympärillä, jotka välittää musta ja haluaa mun viihtyvän mahdollisimman hyvin. Fiilikset on tällä hetkellä tosi hyvät ja luulen, että tuun sopeutumaan tänne aika nopeasti. 

See ya!

8.8.2017

And so the adventure begins


Moikka! Terveiset USA:sta!! Mä olen tällä hetkellä Chicagon lentokentällä odottelemassa jatkolentoa San Antonioon. Tänään on siis todellakin se päivä, jolloin mun suuri seikkailu alkaa! Tällä hetkellä matkustusta on takana jo yli 24 tuntia ja alkaa olla jo melkoisen puolikuollut olo. Mutta ei se mitään, sillä kohta, tarkalleen 54 minuutin kuluttua, nousee lentokone täältä Chicagon maaperältä ja nokka on viimein kohti mun uutta kotikaupunkia, San Antoniota!! Oon tosi innoissani, eikä perheen tapaaminen oikeastaan edes jännitä. Ollaan niin paljon juteltu tässä kesän aikana että en mä ihan ventovieraiden luokse tunne meneväni. 

Klo 4.00 Helsingin lentokentällä...
Tänään aamulla jäi siis Suomi taakse ja sinne ei tulla palaamaan nyt ihan hetkeen. Edelleen tuntuu tosi hullulta, että täällä mä nyt olen. Kotoa lähteminen ja perheen hyvästely oli aika kova pala ja eihän siinä kyyneliltä säästytty. Fiilis kuitenkin parani nopeasti, kun tapasin muut vaihtarit ja lähdettiin yhdessä suunnistamaan eteenpäin. Meitä lähti siis suunnilleen joku 20 oppilaan ryhmä samaan aikaan, joten ollaan liikuttu ryhmässä koko päivä ja se on kyllä tosi kiva! Kone Helsingistä nousi tänään (tai nythän pitäis varmaan puhua eilisestä) aikasin aamulla klo 6.35 ja ensimmäinen välilasku oli Frankfurtissa. Oon iloinen, ettei tarvinnut suunnistaa yksin :) Frankfurtista jatkettiin parin tunnin odottelun jälkeen kohti Chicagoa. Lento oli yhdeksäntuntinen ja nyt oon sit odotellut täällä Chicagossa kohta 7 tuntia tätä seuraavaa lentoa. No nyt ollaan onneksi kohta pääsemässä koneeseen ja sit mä oon vihdoin perillä!!

Seuraavan kerran kirjottelen sitten San Antoniosta kuvien kera. Stay tuned!!