29.1.2018

Military Ball

Olin lauantai-iltana tosi hienoissa tanssiaisissa, Military Ballissa! Ne pidettiin nimensä mukaisesti tässä lähellä olevan varuskunnan tiloissa. Meillä on koulussa sellanen aine kun ROTC, Reserve Officers' Training Corps, joka on vähän niinkun armeijaan valmistava aine - siellä opetellaan marssimista, johtajuutta, ongelmanratkaisua ja kaikkia Usan armeijaan liittyviä muodollisuuksia. Mulla itellä ei oo tota ainetta, mutta se on tosi suosittu meidän koulussa ja kaikki ROTC:ssä olevat on siitä ihan älyttömän innoissaan ja ottaa sen tosi vakavasti! Ne tekee paljon erilaisia retkiä armeijaan liittyviin tapahtumiin ja varuskuntiin, ja aina keskiviikkoisin kaikilla ROTC:ssä olevilla on päällä tosi muodolliset uniformut. Oon hieman huvittuneena seurannut vierestä niiden touhuja, kun kaikki on niin tosissaan sen kanssa, vaikka kyseessähän nyt on vaan yksi high school-kurssi. Joka tapauksessa, mun kaveri Paloma on ROTC:ssä aktiivisesti mukana ja hän kutsui mut jo aiemmin syksyllä tähän Military Balliin, tanssiaisiin, jotka järjestetään kerran vuodessa. Nää tanssiaiset on tarkotettu vaan ROTC:ssä oleville, mutta Paloman vieraana minäkin pääsin mukaan. Otin kutsun tietenkin ilolla vastaan ja hommasin mekon ja kaikki jo hyvissä ajoin. Ja se kannatti, koska Military Ball oli ihan mahtava kokemus!

Hiukset kuosissa!
Lauantai-aamulla kävin kampaajalla laittamassa hiukset kuntoon, oli ihanaa käydä kampaajalla kerrankin vain kampausta varten :) Puoli viiden aikaan lähdettiin koululle, josta lähti bussikuljetus kohti juhlapaikkaa.


Itse juhlapaikka, eli tää military base oli tosi hieno. Illan ohjelmaan sisältyi dinner, muutama puhe ja muuten tanssittiin koko ilta. Oli tosi hauskaa! Musiikki, mitä tuolla soitettiin ei todellakaan ollut mitään pop hittejä, vaan enimmäkseen meksikolaista (espanjankielistä) musiikkia. Täällähän siis varmaan 90 % ihmisistä on kotoisin Meksikosta ja puhuu espanjaa toisena äidinkielenä, joten kaikki muut tiesi sanat noihin biiseihin ja olinkin suunnilleen ainoa, joka ei laulanut mukana (kun ei oikein toi espanja luonnistu!) :D. Mutta ei se mitään, hauskaa oli joka tapauksessa. Se on kivaa kun täällä se meksikolainen kulttuuri näkyy aika monessa jutussa, esim just kaikissa juhlissa. Nyt tänäkin iltana tanssittiin paljon line danceja eli "rivitansseja", mikä on tosi hauskaa ja helppoa oppia ja mennä mukaan. Tunnelma oli tosi vapautunut, nää jenkit on niin ihanan estottomia, haha. Ketään ei tarvinnut kahta kertaa käskeä tanssimaan, ihan alusta asti kaikki vaan ryntäsi parketille ja tanssi menemään. Oispa Suomessakin välillä ees vähän tällästä :D Aika moni oli tullut tonne daten kanssa, mutta jotkut (minä mukaanlukien) meni kavereiden kanssa.

Minä, Paloma ja espanjalainen vaihtari Helena (oik.)
Ihana ilta oli ja oon niin iloinen että sain kokea tän! Keväämmällä (muistaakseni toukokuussa?) on sitten prom, johon toivon että pääsen myös. Ainakin military ball oli tosi kiva kokemus, näitä vois olla enemmänkin. :)

Later y'all,
Anna

21.1.2018

Beginning of 2018

Moikka! Tässä postauksessa hieman tammikuun kuulumisia. Aloitetaan uudenvuoden aatosta, josta tuntuu olevan ihan tosi kauan... Vietettiin sitä sukulaisten kanssa maalla, jossa voitiin ampua paljon raketteja!


Ilta oli oikein mukava. Kokattiin illalliseksi enchiladoja ja ekaa kertaa pitkään aikaan ammuin itsekin raketteja! Istuskeltiin nuotion äärellä pitkälle iltaan asti. Ilma oli erittäin kotoinen, vähän pakkasen puolella mikä on kuulemma tosi harvinaista täällä.

Host sisko Chelsea
Joululomalla uudenvuodenaaton jälkeen käytiin yksi päivä katsomassa Cave without a name -nimistä luolaa tässä lähellä. Toi luola on oikea turistinähtävyys täällä, se on tosi iso sisältä ja menee noin 30 m maan alle. 


Noi veden muovaamat pylväät ja muut muodostumat oli tosi vaikuttavan näköisiä. Noissa altaissa oleva vesi on kuulemma seissyt paikoillaan tuhansia vuosia, ja niihin kiellettiin ehdottomasti koskemasta. Tuossa ylläolevan kuvan altaassa on muuten noin 2 m vettä, aika vaikea uskoa, vai mitä?


Tässä näkyy tää luolan koko, eli tosi isosta paikasta oli kyse! Siellä oli monta ton kokosta huonetta peräkkäin ja se loppui sellasen matalan tunnelin suulle, joka kuulemma jatkuu vielä sinne kallion uumeniin vielä monta kilometriä, eikä kukaan oo koskaan mennyt sitä loppuun asti. Aika kiehtovaa...

siskontytöt Aly ja Zoe
Tuonne pimeyteen se jatkuu...
Maanpinnalle tää luola ei näkynyt lähes ollenkaan. Yhdessä kohtaa, aika lähellä sisäänkäyntikuilua, maassa oli pieni reikä, jonka kautta tää koko valtava luola on aikanaan löydetty! Jonkun vuohi oli kuulemma pudonnut siihen reikään, ja sitä etsiessä jotkut paikalliset kävi tässä luolassa ihan ekaa kertaa joskus 1900-luvun alussa. Kokonaisuudessaan tää luola kartoitettiin vasta vuonna 1935, kun jotkut paikalliset lapset löysi tän luolan alueella seikkaillessaan. Ihan kuin jostain Viisikko-kirjasta :D

Sitten vähän tuoreempiin kuviin, kun käytiin host äiti Jeanin kanssa viimeviikonloppuna kiertämässä The Missions -linnoitukset, jotka on kuulemma yhdet San Antonion tärkeimmistä nähtävyyksistä! The Missions on siis tällästen kirkkojen ja pienten linnoitusten raunioita jotka ensimmäiset Euroopasta tänne tulleet espanjalaiset rakensi 1750-luvulla.


Nää rakennettiin siis sen vuoksi, että eurooppalaiset otti näihin intiaaneja asumaan kristinuskoon käännyttämisen varjolla. Nähtiin sen aikaisten ihmisten asumuksia, kirkkoja ja joissain paikoissa oli vielä seinämaalauksetkin paikoillaan.



The Missions oli tosi siistejä, tuntui vähän kuin vanhassa espanjalaisessa linnoituksessa olisi kävellyt. Noita linnoituksia on täällä San Antoniossa ainakin viisi (?), ja meillä meni melkein koko päivä kun kierrettiin niistä neljä. Tykkäsin tosi paljon. Mielenkiintoista historiaa ja sain kivoja kuviakin!

Mulla on huomenna tän semesterin viimeinen päivä, ja sitten tulee hieman muutoksia lukkariin. Finalsit oli osittain viime viikolla ja huomenna viimeistellään, ja sitten voi kääntää katseen kohti kevättä. Ekaan track meettiin on alle kuukausi, jännää!! Mulla on nyt alkanut harkat iltapäivisin koulun jälkeen, enää ei treenata viimeisellä tunnilla tai ennen koulun alkua, vaan ainoastaan koulun jälkeen erillisissä harkoissa. Se on ollut kivaa, toki aina vähän harmittaa kun kuviot muuttuu, esim nyt kun track kisat on lähestymässä niin ollaan alettu treenaamaan täsmällisemmin niitä omia matkoja (eli esim. sprintit ja long distance on erikseen), niin kaverit on vähän hajaantuneet eri juttuihin. Mutta ei se mitään, kyllä tästäkin varmasti kivaa tulee! Oon myös aatellut vaihtaa ekan tuntini (joka oli nyt ekassa semesterissä aquatic science) coachini pitämään salitreeniin, kun nykyään me vaan juostaan harkoissa enkä haluaisi kokonaan jättää salillakäymistäkään. Oon niin innoissani track kaudesta, en malta oottaa millasta siitä tulee. :D

Nähdään taas, mä kirjoitan taas pian!