17.2.2018

Lost Maples ja muita seikkailuja


Moikka! Mitä Suomeen kuuluu? Helmikuu on jo puolivälissä ja eilen juuri kavereitten wanhojentanssikuvia katellessa tajusin miten pitkällä kouluvuosi jo onkaan... Mun helmikuu on ollut oikein kiva. Ollaan tehty monia viikonloppureissuja host perheen kanssa ja myös track- kisakausi on vihdoin pyörähtänyt käyntiin. Nyt siis luvassa kunnon kuulumispostaus pitkästä aikaa, here we go!

Aly ja Zoe
Lähdettiin yksi viikonloppu host perheen kanssa päiväksi patikoimaan Lost Maples -nimiseen luonnonpuistoon tässä lähellä. Päivä oli erittäin kuuma, ihan kuin olisi kesä taas. Olin koko päivän ihan nostalgisissa fiiliksissä, nimittäin viimeksi kun oli näin lämmin, se oli vaihtoni ensimmäisiä kuukausia ja muistan kuinka kaikki oli ihan erilaista!! Vaikka toisaalta aika on mennyt tosi nopeasti, niin nyt kun katson vuotta taaksepäin, tuntuu, että alussa kaikki oli niin erilailla ja että siitä on miljoona vuotta kun tänne tulin. :D

Monkey Rock! Löydettiin polun varrelta huipulle kiivetessä ihan apinan muotoinen kivimuodostuma.
Lost Maples sijaitsee keskellä kauneinta Hill Countrya, eli Texasin sitä osaa, jossa maisema on tosi mäkistä (koska vuorista nyt ei ehkä ihan voi puhua). Maisemat oli tosi kauniit ja polulla ei ollut paljon ihmisiä, joten sain otettua paljon kuvia! Päivä oli siis tosi kiva ja oli siistiä päästä näkemään vähän enemmän texasilaista luontoa. 


Viimeviikonloppuna otettiin suunnaksi yksi san antoniolainen nähtävyys, McNay Art Museum. Tää museo on siitä erityinen, että itse rakennuskin on jo nähtävyys itsessään, sillä se on 1920-luvulla rakennettu espanjalaistyylinen mansion, iso hieno "kartano" siis ja varsinkin sen sisäpiha oli erittäin kuvauksellinen.


Sisällä museossa oli muun muassa Monetin, Renoirin ja Picasson töitä ja koko näyttely oli kyllä tosi hieno. Lopussa käytiin vielä yhdessä modernin taiteen näyttelyssä.


Tykkäsin koko museosta paljon ja mun sisäinen valokuvaaja pääsi aivan valoilleen tuolla museon puutarhassa. Katsokaa nyt miten nättiä!


Museokierroksen jälkeen käytiin vielä ulkona syömässä, yhdessä italialaisravintolassa joka oli tosi hyvä. Musta on tosi kivaa että melkein joka viikonloppu käydään host perheen kanssa minireissulla jossakin uudessa paikassa. Täältä San Antonion lähiympäristöstä löytyy vaikka mitä nähtävää ja sen takia oon kyllä iloinen, että mut sijoitettiin pienen tuppukylän sijasta tälläiseen miljoonakaupunkiin :)

Tämän viikon torstaina oli mun ensimmäiset track-kisat! Ne oli illalla koulun jälkeen ja meillä menikin tosi myöhään, takaisin koululla oltiin vasta kymmenen aikaan illalla. Mulla ja meidän koko joukkueella noi kisat meni tosi hyvin. Mä osallistuin vaan yhdelle juoksumatkalle, 1600 m eli yksi maili, ja juoksin mun oman ennätysajan (6.35 min)! Tää oli eka kerta kun juoksin mailin kisoissa, ja on vielä hieman totuteltava noin lyhyen matkan juoksemiseen. Asenne tuossa kisassa on oltava ihan eri kuin cross countryssa, koska luonnollisesti matkan ollessa lyhyempi, voi juosta paljon kovempaa, ohittaa rohkeammin eikä voimia tarvitse säästellä. Tykkäsin kuitenkin tuosta matkasta tosi paljon ja oon edelleen aivan fiiliksissä noista kisoista! Juoksin JV:ssa ja tulin neljänneksi, mihin olin tosi tyytyväinen ja niin oli valmentajakin. Tästä lähtien meillä on kisoja joka torstai, ja kausi kestää huhtikuun alkuun asti joten paljon on aikaa kehittyä ja tulla paremmaksi. Oon niin innoissani, ja iloinen että tällä hetkellä myös mun jalat on hyvässä kunnossa joten pystyn juoksemaan kivuitta! Aivan ihanaa :D


Ensimmäisessä ja toisessa kuvassa näätte meidän uudet hienot treenikamppeet! Nää on meidän tiimipaidat joita on tarkotus pitää kisapäivänä koulussa ja sitten itse kisapaikalla ennen varsinaiseseen kilpailuasuun vaihtamista. // Kolmannessa kuvassa on lista kaikista eventeistä mitä tuolla kisoissa oli. Mailin juoksun lisäksi heitin myös kiekkoa (discus), joka on mun uusi harrastus täällä! // Viimeinen kuva on otettu juuri ennen lähtöviivalle asettumista. Yleensä tossa vaiheessa oon aivan kauhuissani, toivoen että olisin missä tahansa muualla, mutta vaikka ilme kertoo muuta niin tällä kertaa mieli oli vaan tosi innokas ja itse asiassa ei edes kovinkaan jännittänyt! Ja hyvinhän se juoksu lopulta menikin.

Oon siis tosiaan alkanut juoksutreenien lisäksi opetella myös kiekonheittoa. Alunperin mulla oli vähän nihkeä suhtautuminen siihen, enkä ois varmaan koskaan sitä "vapaaehtoisesti" aloittanutkaan, mutta mun juoksuvalmentaja huomasi mun vetävän leukoja ja nostelevan käsipainoja salilla ja sen jälkeen puoliksi pakotti mut kokeilemaan heittämistä. Ja onneksi lopulta suostuinkin! On ollut hauskaa opetella jotain ihan täysin uutta lajia. Kiekonheitto on tosi tekninen laji, joten se vaatii paljon harjoittelua, mutta jo nyt muutaman viikon harjoittelun jälkeen oon kehittynyt huomattavasti ja valmentajien mukaan mun heitot näyttää tosi hyvältä siihen nähden, että en oo tätä koskaan ennen tehnyt. Ei se nyt juoksun edelle tuu menemään, mutta kiva lisä treeneihin ja oon myös tutustunut uusiin ihmisiin kiekonheiton kautta, mikä on sekin tosi kiva.

Mut joo, tälläsiä tällä kertaa. Kirjoittelen taas, kuulemisiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti